Mistä sensomotorisessa metodissa on kyse?

Yksinkertaistettu vastaus voisi olla;
Toiminnalliseen neurotieteeseen pohjautuva sensomotorinen metodi kartoittaa yksilön hermoston tyypin ja synnynnäiset vahvuudet.

Puhun tässä tekstissä nyt nimenomaan hermoston vahvuuksia huomioivasta sensomotorisesta metodista (toinen aihealue sen sisällä on primitiivirefleksit, joista ei tällä kerralla muutamaa sanaa enempää.)

Hermoston tyypit

Meillä ihmisillä tunnistetaan neljä erilaista hermoston pääprofiilia eli motorista kuvaa.

Ne ovat R&C sekä G&D (ja näillä jokaisella vielä neljä alatyyppiä. Yhteensä siis 16.) Näistä voidaan käyttää myös muita lyhenteitä. Tässä tekstissä käytän kyseisiä kirjaimia.

R= rhytmic (rytmiikkaa preferoiva)

C= conceptual (kognitiivisesti preferoiva)

G= global (karkeamotoriikkaa preferoiva)

D= distal (hienomotoriikkaa preferoiva) 

Nama kertoo yksilön aivojen, aistien ja hermolihasjärjestelmän luontaisesta toimintatavasta

Luontaisia toimintatapoja on siis neljä, joista jokaisella kaksi hieman toisistaan poikkeavaa ilmenemistapaa.

Ymmärryksestä käytäntöön 

Mitä tällä oman hermostotyypin mukaisella tiedolla ja ymmärryksellä voi sitten konkreettisesti tehdä?

Annanpa esimerkin. Jos C hermoston omaavaa urheilijaa on vuosikaudet koitettu mahduttaa D hermoston liikemallia mukailevaan muottiin, koska "se nyt vaan sattuu kuulumaan lajiin", tai D hermoston omaavaa johonkin muuhun kolmesta tyypistä…

Lopputulos on melko väistämättä muuta kuin toivottiin. Ainakin jos kyseisen urheilijan hermostolta kysytään.

Tähän itselle väärään muottiin voidaan kyllä hyvinkin oppia, taipua, ja kyetä tekemään asioita, jopa ihan kilpatasolla menestyen, mutta silloin toimitaan "omaa hermostoa vastaan".

Arvatenkin seurauksia saattaa ennenpitkää alkaa ilmetä. Tällä oman hermoston vastaisella tekemisellä on siis hintansa, jota meistä moni maksaa tietämättäänkin; esimerkiksi palautumisvajeen muodossa.

Ja aivan ilman urheilutaustaakin.

Valtaosa ns. yleispätevistä ohjeista (esimerkiksi miten kyykätään "oikeaoppisesti") on laadittu pääosin D hermoston omaaville. "Kyykätessä leuka ylös, lapatuki, jalkaterät eteenpäin…" ym.

Ja kuten varmaan arvaatkin, tämä ohje toimii vain yhdelle neljästä. Muut kolme tyyppiä tekevät tällöin omaa hermostoaan vastaan.

(Toki sitten joissain tilanteissa on otettava huomioon vielä muitakin anatomisia, rakenteellisia ym tekijöitä.)

Oman hermostotyyppimme vastaisen tekemisen seurauksena voi ennen pitkää olla mm;

• Voimantuoton kärsiminen

• Reaktiokyvyn heikkeneminen

• Nopeus ei ole optimaalinen

• Loukkaantumisten riskit kasvavat

• Tuki- ja liikuntaelinten kiputilat lisääntyvät

• Suorituskyky heikkenee

• Palautuminen on heikompaa

• Yleinen rasitus keholle on kovempaa, kuin olisi oman hermoston kanssa yhteistyössä toimiessa.

Laajat vaikutukset

Muussakin yhteiskunnassa, kuin urheilevien ihmisten keskuudessa, monet hermostoa rasittavat tekijät aiheuttaa haasteita. Muun muassa työteholle, työstä palautumiselle, fyysiselle sekä psyykkiselle jaksamiselle ja yleiselle hyvinvoinnille voidaan nähdä hermostoperäisiä syitä.

Verrannollista saattaa olla myös se, että 70% sairauspoissaoloista liittyy mielenterveyden ongelmiksi luokiteltaviin, kuten työuupumukseen, masennukseen ym. työssä jaksamisen haasteisiin. Näissäkin usein hermosto on osallisena.

Hermoston ongelmien välillinen vaikutus ja laajuus voi siis olla yllättävänkin laaja.

Jos meillä on näitä refleksejä, eli kehon turhia liikemalleja aktiivisena, ne rasittavat hermostoamme entisestään. Vaikka toimisimme oman hermostotyyppimme mukaisesti, vahvuutemme tiedostaen, ja toimisimme monella tavalla hermostomme kanssa yhteistyössä, siitä huolimatta nämä refleksijäänteet ovat kuin niitä "p*rkleen havuja ladulla", jotka hidastavat menoamme.

Ne kannattaakin ilman muuta kartoittaa ja hoitaa pois, jos on epäilystä, että ne aiheuttavat oireita. Sen jälkeen oman hermostotyyppimme mukainen toiminta pääsee täyteen potentiaaliinsa ja monet hermoston säätelyharjoitukset pääsevät vaikuttamaan syvemmin.

Lisää aiheesta voit lukea toisesta postauksesta täältä.

Meillä on siis monen monta hyvää syytä tuntea oma hermostomme ja ymmärtää omia vahvuuksiamme, olimmepa sitten urheilijoita tai ihan tavan tallaajia.

Näin voimme toimia oman kehomme kanssa paremmassa yhteistyössä, ilman että rasitamme sitä jatkuvasti ja tarpeettomasti.

kuvat: canva